Kansansairaudet

Astma

- Syyt:

Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehdussairaus.

Limakalvojen reagoinnin taustalla on tavallisesti allergeenien tai mikrobien (virukset, bakteerit) aiheuttama tulehdusreaktio.

Astmassa keuhkoputkiston limakalvo on tulehdustilassa ja keuhkot supistelevat.

Toistuva ja kauan kestänyt astmatulehdus aiheuttaa keuhkojen toiminnan häiriöitä ja keuhkoputkien ahtautumista.

Astma voi olla periytyvä sairaus ja sen kehittymiseen vaikuttaa myös ympäristön vaikutukset.

Oireet:

Oireita ovat  Limakalvotulehduksen aiheuttama yskä ja limannousu. Myös keuhkoputkien supistumisesta johtuvat hengityksen vinkuminen ja ahdistus.

Oireita esiintyy usein rasituksessa ja herkästi myös öisin ja aamuisin.

Astman oireet alkaa yleensä hengitysteiden virusinfektion, fyysisen rasituksen, kylmän ilman hengittämisen tai allergeenille altistumisen yhteydessä.

Astmaan voi liittyä pitkäaikainen nuha ja stressi.

Hoito:

Lääkkeenä käytetään tulehdusta hoitavaa sisäänhengitettävää kortisonilääkettä. Keuhkoputkien ahtautuminen korjautuu, kun tulehdus rauhoittuu.

Jos potilas käyttää kehkoputkia avaavaa lääkettä säännöllisesti, niin silloin potilas voi käyttää kiinteää yhdistelmähoitoa jossa on sekä tulehduslääkettä (hoitavaa) että keuhkoputkia avaavaa (avaavaa) lääkettä. 

Kuntoutus:

Kuntoutuksessa tarvitaan lääkeellistä hoitoa ja omahoitoa.
Siinä on tärkeää lisätä omatoimisuutta sairauden hoidossa ja oireiden hallinnassa sekä säilyttää ja parantaa työ ja toimintakykyä.

Tärkeää on myös ohjata kuntoutujaa omaksumaan terveellisiä elämäntapoja ja vakiinnuttamaan ne osaksi hänen arkeaan.

Kuntoutuksen tavoitteena on siis tukea hengityssairaan hyvinvointia ja sairauden kanssa selviytymistä.

Omahoito:

Potilas seuraa hengitystoimintaansa kotona tehtävien PEF mittausten avulla ja kirjaa saamiensa ohjeiden mukaan tulokset seurantataulukkoon.

Kun potilas käy lääkärinsä luona tarkastuksessa niin silloin kotimittausten tulokset arvioidaan ja lääkitystä muutetaan tarpeen mukaan.

Potilaalle annetaan myös toimintaohjeet astman pahenemisen varalle.

Suun kautta otettava (oraalinen) kortikosteroidikuuri saattaa jossakin tapauksessa olla tarpeen.


Sydäninfarkti

-Syyt:

Sydäninfarkti on äkillisen hapenpuutteen aiheuttama vaurio sydänlihaksessa.

Sydäninfarktin tavallisin syy on sepelvaltimon tukos (se on sydämessä)

Valtimotauti kovettaa ja ahtauttaa sydäntä ravitsevia sepelvaltimoita. Tällöin kehittyy infarkti.
Tällöin tukkeutumisen syynä on joko ahtauma tai valtimon sisäseinämässä olevan kolesterolia sisältävän kovettuman (plakin) repeytyminen.

-Stressi

Vauriokohtaan saattaa kehittyä muutamien tuntien ja päivien päästä kuolio, jos sydäninfarktia ei päästä ajoissa hoitamaan.

Sydäninfarki vaatiii välitöntä sairaalahoitoa.

Oireet:

Sydäninfarkti on hengenvaarallinen sairauskohtaus.
Kipu pahenee liikkuessa.
Nopea tunnistaminen ja hoito on tärkeää.

Pitkittynyt rintalasta kipu on yksi oire.

Sydäninfarktiin liittyy kova kipu, joka tuntuu laajalla alueella rintalastan takana.

Se voi olla puristavaa, painavaa, vannemaista.

Kipu voi säteillä olkavarsiin, ylävatsalle, leukaperiin ja selkään.

Kipu on yleensä samanlaisena jatkuvaa ja ankaraa.
Kova kipu nostaa myös kylmän hien tai voi aiheuttaa pahoinvointia.

Ikäihmisillä, diabeetikoilla kipu saattaa olla niin että heillä on närästyksen tunnetta ainoastaan.

Muistisairailla kipu voi kokonaan puuttua ja heillä oireet on: päänsärky, raskas epämielyttävä olo, heikotus, pahoinvointi, hikisyys.

Kammiovärinä on sydäninfarktin yleisin äkkikuoleman syy.

-Hoito:

Sydäninfarkti vaatii välitöntä sairaalahoitoa, jos potilaassa huomataan oireita tulee välittömästi soittaa 112.

Hoito aloitetaan jo kotona tai ambulanssissa.

Tukoksen muodostumista estävää asetyylisalisyylihappoa (sydänaspiriinia) annetaan ensilääkkeenä.

Kipua voidaan lievittää morfiinilla tai oppioidilääkkeellä sekä nitrotipalla.

Beetasalpaajalääkkeellä estetään rytmihäiriöitä ja alennetaan sykettä ja verenpainetta vähentämällä sydämen hapentarvetta.

Useimmat lääkkeet annostellaan aluksi suoraan laskimoon nopean tehon aikaansaamiseksi.

Infektiopotilaista tehdään mahdollisimman pian varjoainekuvaus ja pallolaajennus.
Pallolaajennus tarkoittaa sepelvaltimon ahtautuman laajentamista ja usein laajennuskohtaan asetetaan stentti estämään suonen ahtautumista uudelleen.

Sydäninfarkti potilas sijoitetaan valvontaosastolle jossa sydämen toimintaa ja verenkiertoa tarkkaillaan koska
sydäninfarktiin voi liittyä lähipäivinä vaarallisia rytmihäiriöitä

Sydäninfarktin jälkeen tarvitaan jatkuvaa lääkitystä.  Kaikille aloitetaan sydänaspiriini lääkitys pienellä annoksella.

Myös beetasalpaajalääkettä ja ACE:n lääkkeitä voi tarvita (nämä on tukoksia estäviä lääkkeitä)

Lähes kaikille potilaille aloitetaan myös kolesterolilääke ja tarvittaessa verenpainelääke koska sillä ehkäistään sydänkohtauksen uusiutumista ja vähennetään valtimotaudin riskiteijöitä.

Lääkkeitä:
Beetasalpaajat= Vähentävät sydämen supistuvuutta ja hidastavat sykettä ja lievittävät sepelvaltimotaudin oireita ja ehkäisevät rytmihäiriöitä.

Asetyylisalisyylihappo (aspiriini)= Ehkäisee verihyytymien syntyä sepelvaltimoihin.

Klopidogreeli= Vähentää verihiutaleiden takertumistaipumusta.

Statiinit= Alentavat veren kolesterolipitoisuutta.

Nitroglyseriini eli nitro= Ehkäisee ja hoitaa rintakipuja.

-Kuntoutus:
Kuntoutuksessa tärkeää on säännöllinen liikunta ja 6-8 viikon toipilasaikana liikunnan tulee olla rauhallista jotta infarktialue ehtii toipua kunnolla. 

Myös sydänystävälliseen terveelliseen ruokaan tulee kiinnittää huomioita, eli pitäisi syödä  vähärasvaista, vähäsuolaista ja kasvivoittoista.

Alkoholia ja tupakointia tulisi vähentää.
Krapula on pahaksi sydämelle koska se voi aiheuttaa rytmihäiriöitä.

Tupakka lisää veren hyytymistaipumusta ja supistaa verisuonia. Siitä voi seurata uusi infektio ja myös rytmihäiriöitä.

Kuntoutuksenkin aikana käytetään hoitavaa lääkettä eli kortisonia ja astma kohtauslääkettä.

Sisään hengitettäviä lääkkeitä on eri vahvuisia.

-Omahoito:
Vältä tupakkaa, painon pitäminen normaalisssa, pidä liikuntaa yllä säännöllisesti, alkoholin nauttiminen vähäisemmäksi.

Kolme tärkeintä sepelvaltimotaudin vaaratekijää ovat:

• suurentunut veren kokonaiskolesterolipitoisuus
• korkea verenpaine
• tupakointi.

Aivoinfarkti

-Syyt: Aivoinfarkti on sairaus jossa osa aivokudoksesta jää ilman happea ja tuhoutuu.
Syynä on aivovaltimoiden tukkeutuminen.
Yleensä tukkeutuminen johtuu hyytymästä ahtaassa valtimossa.

useimmiten syynä on etäämmältä, esimerkiksi sydämestä tai kaulavaltimosta, lähtenyt hyytymä.

Syihin vaikuttaa myös ikä, perinnöllisyys, tupakointi, alkoholi, huumeet, lihavuus,

epäterveellinen ruokavalio esim jos käyttää liikaa suolaa, vähäinen liikunta, hormonien käyttö ja D-vitamiinin puute.


-Oireet: Toispuolinen raajahalvaus (motorinen hemipareesi), Suupielen roikkuminen (sentraalinen fasiaalipareesi),

Toispuolinen tunnon heikkenemä (sensorinen hemipareesi), Puhehäiriö (afasia)

Yhden silmän ohimenevä näön hämärtyminen tai sokeus (amaurosis fugax), Näkökenttäpuutos (homonyymi hemianopia)

Nielemisvaikeus (dysphagia), Kaksoiskuvat (diplopia)

Vaikeus käsitellä, tuottaa ja ymmärtää puhuttua ja kirjoitettua kieltä
Puheentuoton motorinen häiriö (usein ”puheen puuromaisuus”) ilman kielellisiä ongelmia.


-Hoito: Jos potilaalla on akuuttiin AVH:öön ( aivoverenkiertohäiriö) viittaavia oireita niin silloin soitetaan heti hätänumeroon 112.

Potilaalle ei saa antaa mitään suunkautta.

Osalle potilaista annetaan aivoinfarktin liuotushoito, ja se edellyttää välitöntä aivojen tietokonekuvausta.

Potilaan halvausoireiden, muiden sairauksien ja kotilääkkeiden sekä kuvauslöydöksen perusteella ratkaistaan, soveltuuko hän liuotushoitoon.

Liuotushoidosta ei ole hyötyä, jos oireen alkamisesta on kulunut enemmän kuin 4–5 tuntia.

hoitomuotona on myös tarjolla valtimonsisäisen verihyytymän mekaaninen poisto tähystysteitse.

Sitä voidaan käyttää, jos oireen alusta on aikaa alle 6 tuntia ja tukos sijaitsee suuressa valtimossa ja hoitomuoto muuten soveltuu potilaalle.

Kohonneen verenpaineen hoito on myös todella tärkeää.

Hyviä hoitovinkkejä on korkean verensokerin madaltaminen, ruumiinlämmön madaltaminen ja elintoimintojen turvaaminen.

Sairaalavaiheessa syvien laskimotukosten ja tulehdusten ehkäisy ja hoito ovat myös tärkeitä.

Sydänperäiseen aivoinfarktiin aloitetaan sairaalavaiheessa verenohennuslääke.

Valtimoiden kovettumisen aiheuttamaan infarktiin tarvitaan verihiutaleiden toimintaan vaikuttavia lääkkeitä esim varfariini (marevan lääke)

Marevan vaikuttaa maksassa. Maksassa se estää K-vitamiinia tarvitsevien hyytymistekijöiden syntymistä.

Hoito tulee aloittaa heti, kun TIA:n  (ohimenevä tajuttomuuskohtaus) tai aivoinfarktin diagnoosi on tehty, ellei suunnitella liuotushoitoa.

Dyslipidemian lääkehoidolla voidaan vähentää aivoinfarkteja.

Lääkkeenä käytetään myös statiineja.

Aivoinfarkti iskee usein täysin yllättäen.

Aivohalvauksen jälkeen aloitettu lääkitys on tarkoitettu pysyväksi.

tavallisesti aloitetaan kolesteroliarvoja laskeva lääkitys sekä verenpainelääkitys, jos sairaalassa todetaan korkeita verenpainearvoja.


-Kuntoutus:
Sairaalassa aivohalvauspotilaat pyritään hoitamaan neurologian (hermoston sairauksien) osastolla tai erityisessä aivohalvausyksikössä.

Kuntoutus aloitetaan jo vuodeosastolla moniammatillisesti.

Potilas pääsee kotiin silloin, kun todetaan että hän selviää kotioloissa.

Kotoa käsin potilas käy tarvittaessa kuntoutuksessa 2–3 kertaa viikossa.
Tehokasta kuntoutusta jatketaan niin kauan kuin edistystä tapahtuu.

Edistyksen tapahduttua siirrytään harvemmin tapahtuvaan ylläpitävään kuntoutukseen, joka voi jatkua 6–12 kuukautta.

Tapauskohtaisesti kuntoutusta voidaan jatkaa vielä pidempään.

Raajojen ja lihasten toimintaa harjoitellaan fysioterapiassa.

Tasapainoa harjoitellaan fysioterapeutin avustuksella.

Lihastoiminnan aktivoimisessa voidaan käyttää apuna sähköstimulaatiota.

Toimintaterapiassa kiinnitetään huomiota eniten yleiseen toimintaan arkipäivän tilanteissa ja käsien toimintaan. Näitä osa-alueita kuntoutetaan eniten.

Asiakkaan apuvälineiden tarve täytyy selvittää.

Puheterapeutti auttaa puheeseen liittyvien häiriöiden kuntoutuksessa.

Neuropsykologi kuntouttaa ajatustoiminnoiden-häiriöiden, muistin tai tarkkaavaisuuden kanssa.

Aivoverenvuodon jälkeen aloitetaan useimmiten verenpainelääkitys.

-Omahoito:
Aivohalvausta ei voi hoitaa omin päin, vaan halvausoireiden ilmaantuessa on hakeuduttava heti hoitoon.


Diabetes

-Syyt:

-Potilaan oman haiman solut eivät tuota insuliinia ( eli hormonia joka säätelee sokerinaineenvaihduntaa elimistössä)

Diabetes (sokeritauti) on sokeriaineenvaihdunnan sairaus, eli aineenvaihdunnanhäiriö joka johtuu haimassa olevien langerhansin saarekkeiden beetasolujen tuottaman insuliinihormonin suhteellisesta tai kokonaisesta puutteesta.

Kun haiman kyky tuottaa insuliinia ehtyy, insuliinia ei ole riittävästi palauttamaan veren glukoosipitoisuutta normaaliksi, näin syntyy diabetes.

Insuliinin( hormonin joka säätelee sokerinaineenvaihduntaa elimistössä)  vaikutuksesta veressä oleva glukoosi ( verensokeri) siirtyy solujen (esimerkiksi lihas tai rasvasolut) käyttöön.

Diabeteksessa veren sokeripitoisuus on kasvanut haitallisen suureksi koska elimistö ei insuliinin puutteen tai tehottomuuden vuoksi pysty käyttämään ravinnosta saatavaa sokeria polttoaineekseen.

Liika glukoosi voi aiheuttaa hermosairautta tai verisuonivaurioita, joiden seurauksena voi olla esimerkiksi jalan amputoiminen.

Insuliinin puutteen johdosta veren ja virtsan glukoosipitoisuus suurenee.

Pahimmassa tapauksessa insuliinin puute aiheuttaa tajuttomuustilan eli diabeteskooman, jonka oireet on:
syvä asetoninhaju hengityksessä, kasvojen punoitus, sydämen tiheälyöntisyys ja elimistön kuivuminen.


Insuliininpuute aiheuttaa myös rasva aineenvaihdunnan häiriön jossa elimistöön muodostuu asetonia ja muita happamia aineenvaihdunnantuotteita eli ketoaineita.

Asetoni poistetaan elimistöstä keuhkojen kautta, jolloin uloshengityksessä on havaittavissa asetonin haju joka vastaa kynsilakanpoistoaineen hajua.

Liika gluukosi voi vahingoittaa myös silmän verkkokalvoa, joka voi johtaa sokeuteen.

Diabetes tyyppejä on kaksi:

Ykköstyypin diabetes (nuoruusiän diabetes eli juveniili diabetes) (DM1)
- Se on periytyvä sairaus ja sitä hoidetaan insuliinikynällä.
- Se on insuliinin puutostauti.
- Se johtuu haiman toimintaa heikentävästä oman puolustusjärjestelmän häiriöstä.
- Insuliinikynällä pirää pistää ihonalaiseen rasvakudokseen.
- Pistopaikat on: vatsa, yläreisi, pakarat.
- Hoidetaan insuliinikynällä päivittäin.
-Pitää ottaa huomioon ruoan mukana tuleva hiilihyrdaatin määrää, jotta veren glukoosi eli sokeripitoisuus pysyisi mahdollisimman tasaisena.


kakkostyypin diabetes (aikuisiän diabetes eli vanhuuden diabetes) (DM2)
- Se ilmenee vasta aikuisiässä.
-Diabetesriskitesteillä pyritään löytämään diabeetikot oireettomassa vaiheessa ja kannustamaan heitä elämäntapahoitoon jo ennen varsinaista diagnoosia.

- Voi olla käytössä oraalinen lääkitys insuliini injektiohoidon lisäksikin.

-Kykenemättömyys sokerin sisäänottoon ilmenee lihassoluissa etenkin.Ja maksassa ja rasvakudoksissa.

-Insuliinia eritetään haimasta, mutta sen vaikutus lihas solussa ei ole riittävä. eli tällöin puhutaan  insuliiniherkkyydestä eli insuliiniresistenssistä.

-Ylimääräinen glukoosi poistuu elimistöstä virtsan mukana.
- lihasten, maksan ja rasvakudosten kyky käyttää sokeria on heikentynyt.


-Diabetes voi kehittyä lisäksi jonkun muun sairauden tai hoitotoimenpiteen kuten haiman poiston vuoksi.

-Pitää ottaa huomioon ruoan mukana tuleva hiilihyrdaatin määrää, jotta veren glukoosi eli sokeripitoisuus pysyisi mahdollisimman tasaisena.

-Insuliinipistokset ovat lähinnä tukihoito tarvittaessa ruokavalion, laihduttamisen ja sun kautta otettavien lääkkeiden rinnalla.




Oireet:

Ykköstyypin diabeteksen oireet:
- Haima on vaurioitunut niin ettei se kykene tuottamaan insuliinia (hormonia)
- Väsymys ja laihtumien, janotus, virtsan lisääntymistarve.
-Häiriöitä esiintyy lihas, rasvasolujen kyvyssä käyttää hyväkseen veressä olevaa glukoosia.
- Ruokahalun lisääntyminen

Kakkostyypin diabeteksen oireet:
- Haiman insuliinieritys on häiriintynyt mutta ei täysin loppunut.
- Lieviä ja melkein olemattomia oireira.
- Sokerin sietokyky on huono.
-Solujen kyky siirtää glukoosia verestä solun sisään heikkenee.
-Lihavuus lisää riskiä pahentamalla insulii iresistenssiä.
-Ylipaino
- Vanhoilla ihmisillä tämä on yleisempää.
-Pitäisi keskittyä terveelliseen ruokavalioon.
- Saattaa olla metabolinen oireryhmä (MBO) jolloin sokeriaineenvaihdunnan häiriö on osa suurempaa häiriökimppua.


Metabolinen oireryhmä:
- 2 tyypin diabetikoilla
-Oireryhmän tarkka määritelmä vaihtelee jonkin verran, mutta yhdistävänä tekijänäpidetään insuliinin puutteellista toiminnasta aiheutuvaa heikentynyttä sokerinsietokykyä.

- Metabolisella oireryhmällä tarkoitetaan suurta vyörätön ympärysmittaa ja useiden aineenvaihduntasairauksien riskitekijöiden esiintymistä samanaikaisesti.

Toteamisessa kiinnitetään huomiota seuraaviin asioihin:

- Metabolinen oireryhmä on kyseessä jos vyötärön ympärys ylittää miehellä 94cm ja naisella 80cm.

Muutokset ovat myös:
- suurentunut määrä veren triglyseridejä ( P-Trigly) (eli rasvamolekyylejä)
- verenpaine koholla.
- Korkea verensokeri tai diabetes.

Metabolista oireryhmää (MBO) hoidetaan elämäntapamuutoksilla.

Potilaan pitää siis kiinnittää huomioita seuraaviin asioihin:
- rasvojen laatuun.
- säännölliseen liikuntaan.
- tupakoinnin lopettamiseen tai vähentämiseen.
- alkoholin lopettamiseen tai vähentämiseen.
- stressin sietokyvyn parantamiseen.
- rasva ja sokeriaineenvaihdunnan kunnossa pitäminen.
- Kannattaa suosia: vihannekset ja hedelmät, kasvi ja kalarasvat, kuitupitoiset viljavalmisteet.

Jos laihtutus ei toimi, niin silloin voidaan käyttää lääkettä. Silloin pyritään hoitamaan verenpainetta sekä sokeri- ja rasva-arvoja, jos lääkkeetön hoito ei yksinään riitä.

MBO-potilaiden lääkitykseen olisi hyvä kuulua pieniannoksinen aspiriini, ellei sille ole vasta-aiheita.

Metaboliseen oireyhtymään liittyy usein rasvan kertyminen maksaan, mikä joskus johtaa maksan sairastumiseen.

metabolinen oireyhtymä johtuu rasvan kertymisestä vatsaonteloon ja maksaan, laihduttamalla voidaan tehokkaasti vähentää metabolisen oireyhtymän kaikkia häiriöitä. Siksi laajentuneen vyötärön kaventaminen on ensisijainen hoitokeino.


-Diabeteksen hoito:

Ykköstyypin diabeteksen hoito:
- Insuliini kynällä pistäminen.( ihonalaiseen rasvakudokseen eli vatsan, pakaran tai reiden alueelle)
Niitä on lyhyt ja pitkävaikutteisia ja jokaiselle tehdään yksilöllinen hoidon suunnitelma sekä lääkäri määrää tarvittavan insuliinimäärän ja lajin.

- Tarvitaan siis perusinsuliinia, joka vaikuttaa ympäri vuorokauden.

-Tarvitaan myös ateriainsuliinia, jota käytetään ruokailun yhteydessä.

- Tarvittaessa käytetään myös korjausinsuliinia, silloin jos on tilapäisesti kohonnut verenpaine.

- Insuliinia on eri vahvuuksina.

-Kaikki insuliinit pistetään ihon alle rasvakudokseen.

- Kotiseurannan lisäksi käydään 3-4kk välein lääkärintarkastuksessa ja lääkärintarkastuksessa kerran vuodessa perusteellisissa tutkimuksissa.

Vuositarkastuksessa tutkitaan paino, BMI (eli painoindeksi), vyötärönmitta, sydän, verenpaine,silmänpohjat, näkö, insuliinin pistopaikat ja muu iho, suunlimakalvot, hampaat, patella ja äkillesheijasteet, ihotuntu ja tunnustellaan ääreispulssit (ranne ja jalkaterä). Tupakoinnin lopettamiseen kannustetaan aina.

- Terveellinen syöminen ja säännöllinen liikunta on tärkeitä hoito keinoja.

Terveellinen ruoka:
-puolet päivän kalorimäärästä koostuu hiilihydraateista esim  (täysviljatuotteet, kasvikset)
- Sokerituotteita pitäisi vähentää.
- Suositellaan pehmeitä kasvirasvoja ja vältetään kovia eläinperäisiä rasvoja.
- Ravintokuitua sisältävää ruokaa jota saadaan kokojyväviljatuotteista sekä kasviksista, hedelmistä ja marjoista.
-suolan käyttä kohtuudella.

Diabeetikoiden verenpainetavoite on alle 140/80 mmHg.

Diabeetikon verenpainelääkitykseen tulee aina kuulua joko ACE:n estäjä tai ATR:n salpaaja.

Iäkäskin tyypin 1 diabetesta sairastava tarvitsee sekä pitkävaikutteista perusinsuliinia että pikavaikutteista ateriainsuliinia.



Kakkostyypin diabeteksen hoito:
- Kakkostyypin diabetestä hoidetaan pääsääntöisesti terveellisen ruokavalion, sopivan liikunnan ja laihduttamisen avulla.

- Tarvittaessa voidaan antaa insuliinikynällä pisto.

Jos yllämainitut asiat ei auta, niin aloitetaan lääkehoito.

Suunkautta otettavia diabeteslääkkeitä on kolmea eri päätyyppiä joita ovat: sulfonyyliureat, metformiini, insuliiniherkkyyttä lisääviä glitatsoneja.




Lääkkeenä käytetään insuliinin eritystä lisäävää sulfonyyliureat,: glibenklamidi, glipitsidi ja glimepiride.

Sylfonyyliureat pienentävät verensokeri pitoisuutta lisäämällä haiman insuliinieritystä.

Nämä ( sulfonyyliureat) ovat tavallisin tablettihoidon aloituslääke.

Nämä lääkkeet vapauttavat haiman beetasoluista insuliinia verenkiertoon.

Niiden sivuvaikutus on veren glykoosipitoisuuden liiallinen pieneneminen. (Sulfonyyliureassa)




Toinen lääke mitä käytetään on metformiini ja se on ylipainoisten 2-tyypin diabeetikoiden peruslääke.

Sen verensokeripitoisuutta pienentävä vaikutus perustuu lähinnä maksan glukoosituotannon vähentymiseen.

Se lisää insuliinin vaikutusta kudostasolla ja vähentää maksan sokerintuotantoa.

Sen (metformiinin) sivuvaikutus on vatsaärsytys ja ripuli, ja sen takia lääke olisi hyvä ottaa aterioiden yhteydessä.

Metformiini ei sovi maksan tai munuaisten vajaatomintaa sairastavalle tai runsaasti alkoholia käyttäville, koska silloin maitohapposidoosin vaara lisääntyy.





Insuliiniherkkyyttä lisäävillä eli glitatsoneilla tableteilla: pioglitatsoni ja rosiglitatsoni)
Niillä voidaan parantaa tablettihoitoisen diabeteksen tasapainoa, jos sulfonyyliurean tai metformiinin teho ei riitä.

Nämä parantavat maksan, rasvakudosten ja lihasten insuliiniherkkyyttä

Glitatsonit lisäävät elimistön nestemäärää joten
Sivuvaikutukset voi olla painonnousu ja hankalat turvotukset.

Glitatsoneija ei saa käyttää jos potilaalla on sydämen vajaatoiminta, koska se saattaa pahentaa vajaatoimintaa.

Maksan toiminta pitää tarkistaa ennen hoidon aloittamista. Maksa-arvoja myös tarkkaillaan hoidon aikana.




Lisätietoa diabeteksen hoidosta:

Insuliinihoito voidaan lisätä tablettilääkitykseen, jos pelkkä tablettilääkitys, hyvä ruokavalio tai laihduttaminen riitä.


Peruslääkehoitoon suositellaan myös asetyylisalisyylihappoa( aspiriinia), jota käytetään verenkiertosairauksien estoon.

Glukoositasapainoa seurataan päivittäin kotona lääkärin tai diabeteshoitajan antamien ohjeiden mukaisesti joko veri tai virtsanäytteen avulla.

Diabeteshoitaja ohjaa ja opastaa potilasta verensokerin omaseurantaan ja insuliinihoidon toteutukseen.

Valtimotaudit eli verisuonitaudit ovat diabeetikoilla yleisiä.


Erilaisia insuliini diabeteslääkkeitä:

Nopeavaikutteisia insuliinijohdoksia (pikainsuliineja) ovat Apidra, Humalog, NovoRapid

Vaikutus alkaa 10-20minuutin kuluttua pistämisestä, ja kestää 3-5h.


Lyhytvaikutteisia insuliineja ovat: Actrapid, Humulin Regular, Insuman Infusat.

Vaikutus alkaa 0,5-1h kuluttua pistämisestä, ja kestää 5-8h.


Pitkävaikutteisia insuliineja ovat: Humulin Nph, Insuman Basal ja Protaphane.

Niiden vaikutus alkaa 1-2h kuluttua pistämisestä ja kestää 10-16h joskus jopa 24h.



-Kuntoutus:

-Kuntoutus perustuu hoito ja kuntoutussuunnitelmaan.

Lääketieteellinen hoito ja seuranta, omahoidon tuki, vertaistuki sekä kuntoutus ja sopeutumisvalmennuskurssit.

Kurssien tarkoitus: Kurssilla on mahdollisuus istua asian äärelle ajan kanssa ja rakentaa kokonaiskuvaa tilanteesta.

Kurssi voi auttaa löytämään omia voimavaroja, vahvistaa pystyvyyden tunnetta.

Kurssi voi avata uusia näkökulmia asioihin.

-Kuntoutuksessa huomiota kiinnitetään siihen mitä on jäljellä, ei ongelmaan.

-Tukee kuntoutujan voimaantumista.

-Vertaistuki helpottaa sairauden hyväksymistä,



-Omahoito:
- Joskus diabetestä sairastava tarvitsee kuntoutus- tai sopeutumisvalmennuskurssia omahoitonsa tueksi.

Omahoidossa tärkeää on terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta sekä painon pitäminen normaalissa.

Omahoito diabetes 2:
- On huolehdittava verenpaineesta, veren rasva-arvoista, veren hyytymistekijöistä.

- Kaiken perusta on lääkkeetön hoito, johon siis kuuluu ruokavalio, liikunta, painonhallinta ja tupakoimattomuus.