Naisen tehdyt tutkimukset:
On tutkittu inr eli verikoe seuranta marevan hoidon takia. ( Marevan= verenohennukseen)
Naisen sairaudet:
Alzheimerin tauti
Sairauden aiheuttaja:
Alzheimerin taudin perimmäistä syytä ei tiedetä. Sairauden aiheuttamat oireet johtuvat kuitenkin aivoissa tapahtuvista muutoksista, joiden seurauksena muistijärjestelmän toimintaan liittyviä hermosoluja ja aivoalueita tuhoutuu.
Aivoissa tapahtuu tiettyjä mikroskooppisia muutoksia (niihin kertyy mm. amyloidia), jotka vaurioittavat hermoratoja ja aivosoluja heikentäen muistia ja tiedonkäsittelyä.
Alzheimerin tauti kehittyy hitaasti ja sille on normaalia muistin ja muiden älyllisten toimintojen kokonaisvaltainen heikkeneminen.
Taudin myöhäisessä vaiheessa esiintyy myös persoonallisuusmuutoksia.
Potilaan aivoihin kertyy liukenemattomasta valkuaisaineesta muodostuneita säikeitä eli amyloidia, ja suuri osa isoaivokuoren hermosoluista katoaa pikkuhiljaa.
Alzherimerin aiheuttamia riskitekijöitä ovat: korkea ikä ja perinnölliset alttiustekijät.
Alzherimerin tauti on yleisempää naisilla kuin miehillä.
Alzherimerin tauti on kansansairaus.
Sairauden aiheuttamat oireet:
Taudin ensimmäisiä oireita ovat:
hiljalleen lisääntyvät muistivaikeudet: uuden oppimisen tehottomuus ja tuoreen muistiaineksen nopea unohtaminen.
On vaikea palauttaa mieleensä vieraampien ihmisten nimiä, puhelinnumeroita, hoito-ohjeiden yksityiskohtia tai sovittuja asioita.
Keskustelussa henkilö saattaa toistaa samoja asioita, ja tavarat saattavat olla kateissa. Edeltävien viikkojen tapahtumat muistuvat mieleen vain osittain. Kiireen, henkisen paineen ja häiriötekijöiden sieto laskee, ja väsyneenä oireet korostuvat.
Taudin edetessä muistivaikeudet aiheuttavat hankaluuksia ja lipsahduksia arjessa, ja asiat on kirjattava ylös muistiepävarmuuden takia. Keskittymisen ylläpitäminen vaikeutuu ja saattaa esiintyä toistuvasti sanojen löytymisen vaikeuksia.
Oireisiin liittyy pidemmän päälle:
ahdistuneisuutta, masennusta, tiedon käsittelynopeus hidastuu, ilmenee vaikeuksia ongelmanratkaisussa ja tietyn toimintatavan ylläpitämisessä, myös oma aloitteisuus vähenee, ajantaju heikkenee, tarkka päivämäärä tai viikonpäivä on hukassa, vaikeus hahmottaa suuntia, karkailua, persoonallisuus voi myös muuttua sairauden myötä.
MMSE= Muistitesti.Sairauden hoito:
Alzheimerin tautia voidaan lievittää tehostamalla aivojen asetyylikoliinin toimintaa.
Ensisijaisesti hoitoa jatketaan lääkkeettömästi niin pitkään kun mahdollista.
Käytösoireita hallitaan lääkkeillä ja terapialla.
Tärkeää tietenkin on myös läsnäolo ja välittävyys sekä ymmärtäväisyys, kärsivällisyys.
Käytöisoireita voidaan vähentää myös lääkkeettömästi: virikkeitä painottavat terapiat, tunne-elämää ja älyllisiä toimintoja tukevat terapiat sekä käyttäytymiseen ja vuorovaikutustapojen muokkaamiseen keskittyvät terapiat.
Myös virkistystoiminnasta voi olla apua käytösoireiden hoidossa.
Perustarpeista ja kuntoutuksesta huolehtiminen on tärkeää.
Lääkkeitä Alzherimerin taudin hoitoon ovat esimerkiksi: Donepetsiili ( Aricept) ja Rivastigmiini(Exelon)
Nämä lääkkeet estävät asetyylikolinin hajoamista ja lisäävät näin käytettävissä olevan välittäjäaineenmäärää.
Alzheimerin taudin hoitoon käytettäviä lääkkeitä:
Memantiinin ja asetyylikoliiniesteraasin estäjien lääkkeiden hyötynä on potilaan älyllisten toimintojen koheneminen ja laitoshoidon viivästyminen.
Ne parantavat potilaan tarkkaavaisuutta, yleistä suorituskykyä sekä selvitytmistä päivittäisistä toiminnoista.
Alzheimerin käytösoiresiin käytetään lääkkeinä : neuroleptic (pääasiassa psykoosien hoidossa käytettäviä lääkkeitä). ja bentsodiatsepiinilääkitystä( käytetään myös ahdistuneisuuden ja epilepsian hoidossa) sekä masennuslääkkeitä.
Ne eivät hidasta taudinkulkua, mutta voivat helpottaa potilaan oloa.
Verenpainetauti
Sairauden aiheuttaja:
Noin viisi prosenttia kohonneesta verenpaineesta on muun sairauden aiheuttamaa.
Verenpainetta voivat nostaa munuaissairaus ja munuaisvaltimoiden ahtautuminen.
Verenpainetaudin taustalla on usein perimä, mutta suurimmaksiosaksi se selittyy epäsuotuisista elämäntavoista.
Verenpainetauti ei ole kansansairaus.
Verenpainetaudin voi aiheuttaa:
- Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt.
- tupakointi.
- diabetes.
- liikunnan vähyys.
- ylipaino
- runsas suolan käyttö.
- alkoholin runsas käyttö.
- jatkuva stressi.
- Lakritsituotteiden runsas käyttö.
- Hormonien käyttö.
- Tulehduskipulääkkeiden runsas käyttö.
Sairauden aiheuttamat oireet:
Oireet eivät tunnu vaan verenpainetauti voidaan todeta vain verenpainemittarilla.
Mikäli verenpaine on kohonnut hyvin paljon eli yläpaine on yli 200 ja alapaine yli 130, niin silloin oireina voi tuntua päänsärkyä sekä huimausta, muttei aina.
Kohonnutta verenpainetta hoidetaan sen vuoksi, että se vuosien mittaan rasittaa valtimoita ja sydäntä. Seurauksena on valtimotauti joka voi aiheuttaa sydäninfarktin tai aivoinfarktin.
Kohonnut verenpaine rasittaa sydäntä.
Sairauden hoito:
Kohonnut verenpaine eli hypertension ei yleensä aiheuta oireita, mutta se vaatii aina hoitoa ja seurantaa, koska korkea verenpaine kuormittaa verenkiertoelimistöä ja lisää riskiä aivohalvausten ja sepelvaltimotaudin saamiseen.
Kohonneen verenpaineen hoidossa keskitytään ensisijaisesti ehkäisemään aivohalvausta ja sepelvaltimotautia.
Verenpaine taulukko:
Ihanteellinen verenpaine: systolinen paine 120 diastolinen 80.
Tavoiteltava verenpaine: systolinen paine 130 diastolinen 85.
Tyydyttävä verenpaine: systolinen paine 130-139 diastolinen 85-89.
Lievästi kohonnut verenpaine: systolinen paine 140-159 diastolinen 90-99
Kohtalaisesti kohonnut verenpaine: systolinen paine 160-179 diastolinen 100-109
Huomattavasti kohonnut verenpaine: systolinen paine 180 diastolinen 110.
Kohonneen verenpaineen lääkehoitona käytetään:
Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet( niitä käytetään myös syädämen vajaatoiminnan hoitamisessa sekä turvotustilojen hoitamisessa) ja nämä lääkkeet lisäävät myös natriumin ja veden erittymistä virtsaan ja pois elimistöstä.
Nesteenpoistolääke on ensisijainen lääke kohonneen verenpaineen hoidossa.
Niiden vaikutus nähdään yleensä 2-3 viikon kuluttua lääkkeen aloittamisesta.
Lääkkeen nimi on Furesimidi. ( Furesis)
Beetasalpaaja hidastavat sydämen lyöntitiheyttä ja vähentävät sydänlihaksen supistusvoimaa salpaamalla sydämen beetareseptoreita.
Eniten käytettyjä beetasalpaajia ovat atenololi ja metoprololi.
ACE-estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat sopivat etenkin diabeetikoille ja sydämen vajaatoimintaa sairastaville.
ACE estäjä lääkkeitä ovat esimerkiski Enalapriili ja Ramipriili.
ACE- estäjät laajentavat ääreisverisuonia ja tällöin sydämeen kohdistuva rasitus pienenee.
Angiotensiinireseptorin salpaaja lääkkeitä ovat esimerkiksi Losartaani.
Usein yksi lääke ei riitä palauttaman verenpainetta normaaliksi, jolloin tarvitaan kaksi tai kolme lääkettä yhtä aikaa.
Verenpainelääkkeet eivät paranna itse verenpainetautia vaan alentavat painetta ja sen avulla vähentävät kohonneen paineen aiheuttamien sairauksien vaaraa.
Itsehoitona voidaan ottaa terveelliset elämäntavat käyttöön, esimerkiksi lopettaa tupakointi, liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, pitää paino kohtuullisena.
Aikuistyypin ( eli kakkostyypin) diabetes.
Sairauden aiheuttaja:
Aikuistyypin diabeteksen taustalla voi olla se kun haima erittää insuliinia liian vähän tai se että maksa tuottaa liikaa glukoosia.
Aikuistyypin eli kakkostyypin diabeteksessa häiriö on insuliinin vaikutuksen väheneminen lihassoluissa sekä rasva ja maksakudoksessa.
Tällöin veren insuliinipitoisuus voi olla suurentunut, mutta insuliinin vaikutus kohdekudoksissa on heikentynyt.
Aikuistyypin diabetekseen liittyy usein myös kohonnut verenpaine, ylipainoisuus, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt.
Diabetes myös lisää vaaraa sairastua valtimosairauksiin (sydänveritulppa, aivoverenkiertohäiriöt, jalkojen verenkiertohäiriöt)
Diabetes on ryhmä aineenvaihduntasairauksia, joita yhdistää häiriö haiman insuliinintuotannossa ja pitkäaikaisesti kohonnut verensokeri.
Tyypin 2 diabeteksessa esiintyy jo vuosia ennen verensokerin kohoamista insuliinin heikentynyt vaikutus kudoksissa eli insuliiniresistenssi/eli metabolinen oireryhmä) ,muita piirteitä ovat vyötärölihavuus, kohonnut verenpaine, rasva-arvojen kohoaminen.
Insuliiniresistenssi ( eli metabolinen oireryhmä) tarkoittaa, että insuliinin säätelemä sokerin (glukoosin) siirtyminen verestä soluihin vaatii tavanomaista enemmän insuliinia.
Diabeteksen seurauksena voi olla silmän verkkokalvosairaus eli retinopatia, joka voi ajan mittaan heikentää näköä.
Toinen merkittävä lisäsairaus on munuaissairaus.
Diabetes voi olla myös perinnöllinen.
Kakkostyypin diabetes on kansansairaus.
Sairauden aiheuttamat oireet:
Selkeitä diabeteksen oireita yleensä ovat: väsymys, laihtuminen, virtsanerityksen lisääntyminen, jano ja elimistön kuivuminen, korkea verensokeri ( yli 11mmol./l)
Tyypin 2 diabetes alkaa hitaasti. Sairaus kehittyy asteittain useiden vuosien kuluessa eikä aiheuta voimakkaita oireita.
2- tyypin diabetes voidaan todeta verikokeessa.
Joskus tyypin 2 diabetes todetaan vasta kehittyneiden lisäsairauksien perusteella tai sydänveritulpan yhteydessä.
2- tyypin diabeteksen oireina voi olla väsymystä aterian jälkeen, ärtyneisyyttä, alakuloa, jalkojen särkyjä tai tuntomuutoksia, näön heikentymistä sekä herkkyys erilaisille tulehduksille.
Verensokerin suurennuttua paljon niin silloin oireina ovat: väsymys, laihtuminen, suuret virtsamäärät, elimistön kuivuminen ja lisääntynyt jano.
Sairauden hoito:
Diabeteksen hoidon päätavoite on saada verensokeri riittävän lähelle normaalia tasoa.
Diabetekseen vaikuttaa ruokavalio, liikunta, stressi ja muut sairaudet.
2- tyypin diabeteksessä voidaan pärjätä ilman lääkehoitoa, jos laihduttaminen, ruokavaliohoito ja liikunnan lisääminen palauttavat verensokerin normaaliksi.
Jos aamullinen tai aterioita edeltävä verensokeriarvo on yli 6 mmol, niin silloin otetaan käyttöön suun kautta otettavia lääkkeitä. Ajan mittaan tarvitaan yleensä yhtä aikaa useita eri lääkkeitä, usein myös insuliinia.
Hoidon vaikutusta seurataan verensokerin omamittauksilla.
Verensokeri normaali arvot:
paastoamisen jälkeen mitattu glukoosipitoisuus on välillä 3,5–6,0mmol/l
Pari tuntia ruoan jälkeen arvo on välillä 5–8 mmol/l
Jos lääkkeettömällä hoidolla ei tule tuloksia niin siirrytään lisäksi lääkkeeliseen sun kautta (oraalisesti) annettavaan tablettihoitoon.
Tablettimuodossa olevien lääkkeiden kauppanimiä esimerkiksi: Akarboosi ja Miglitoli.
Jos 2- tyypin diabeetikolla tablettimuotoinenkaan lääke ei auta niin otetaan lisäksi käyttöön insuliini.
Perusinsuliinina käytetään pitkävaikutteista insuliinia ja pitkävaikutteisen insuliinin nimiä ovat esimerkiksi: Levemir.
Nopea vaikutteista insuliinia käytetään silloin kun verensokeri ylittää lääkärin määräämän arvon, ja se saa verensokerin laskemaan.
Nopeavaikutteinen insuliini on esimerkiksi: NovoRapid.
Insuliineja on myös, lyhytvaikutteisia, ylipitkävaikutteisia sekä sekoiteinsuliineja.
Lääkäri siis määrää minkä arvon sisällä verensokeri arvot on pysyttävä.
Lääkehoidon tarkoitus on alentaa korkeaa verensokeritasoa tehostamalla haiman insuliinieritystä tai parantamalla insuliinin vaikutusta kohdekudoksissa.
Insuliinieritystä lisäävät lääkeaineet: Sulfonyyliureat ovat tehokkain diabeteksen tablettihoitomuoto ja yleensä diabeetikot aloittavat lääkehoidonsa sillä.
Sulfonyyliureat lisäävät insuliinin erittymistä ja vapautumista haimasta.
Tämä lääke alentaa aterian jälkeistä verensokeripitoisuutta sekä paastoverensokeria.
Sylfonyyliurea lääkkeisiin kuuluu esimerkiksi kauppanimellä Gliptsidi, Glibenklamidi.
Metformiini vähentää maksan sokerintuotantoa.
Metformiini on yleisesti käytetty lääke 2 tyypin diabeteksen hoidossa verensokerilääkkeenä.
Tämä lääke auttaa hillitsemään ruokahalua ja vaikuttaa suotuisasti veren rasva-arvoihin.
Metformiinin teho on vähän heikompi kuin sulfonyyliureoiden, ja sitä käytetään useimmiten yhdistelmähoidossa sulfonyyliureioiden kanssa tai ensisisijaisesti lääkkeenä huomattavasti ylipainoisilla diabeetikoilla.
Metformiini lääkkeisiin kuuluu esimerkiksi kauppanimellä Diformin, Retard, Metforem.
Retinopatia ( eli silmän verkkokalvon sairaus)
Sairauden aiheuttaja:
Diabetekseen sisältyy suurentunut riski sairastua diabeettiseen retinopatiaan eli silmän verkkokalvon sairauteen.
Retinopatia kuuluu diabetekseen.
Diabeteksen verkkokalvosairaudessa tärkein syy on liian suuri veren sokeripitoisuus, koska liian suuri sokerimäärä vaikuttaa verisuonten valkuaisaineisiin ja saa pienet suonet vuotamaan verkkokalvolle.
Tupakointi, kohonnut verenpaine ja ylipaino lisäävät diabeteksessa riskiä sairastua verkkokalvosairauteen ( eli retinopatiaan)
Diabetekseen sisältyy suurentunut riski sairastua diabeettiseen retinopatiaan eli silmän verkkokalvon sairauteen.
Retinopatia voi johtaa hoitamattomana vakavaan näön heikkenemiseen. Jokaisen diabeetikon silmänpohjien tilannetta tulee seurata säännöllisesti, jotta mahdollinen silmänpohjan sairaus pystytään toteamaan ajoissa.
Tyypin 1 diabeetikolla arvioidaan olevan diabeettista retinopatiaa vähintään lieväasteisena.
Tyypin 2 diabeetikoista joka neljännellä on diabeettisen retinopatian muutoksia.
Retinopatia ei ole kansansairaus.
Sairauden aiheuttamat oireet:
Diabeettinen retinopatia on alkuvaiheessa usein oireeton.
Edetessään Retinopatia heikentää näköä.
Viivojen vääristyminen tai häiriöt värien näkemisessä voivat merkitä tarkan näön alueen muutoksia verkkokalvolla.
Yhtenäinen näkökenttäpuutos voi olla merkki verkkokalvon irtaumasta.
Pienemmät silmänpohjan vuodot aiheuttavat turvotusta verkkokalvolle ja aiheuttavat näön sumentumisen tunnetta.
Oireita voivat olla myös: kauas näkemisen vaikeus, viivojen vääristyminen tai häiriöt värien näkemisessä.
Jos näkökyvyssä tapahtuu selkeitä muutoksia ennen sovittuja määräaikaiskontrolleja, on diabeetikon syytä hakeutua oman lääkärin tarkistukseen jo aiemmin.
Sairauden hoito:
Oikein ajoitettu hoito vähentää merkittävästi näön heikkenemisen vaaraa. Myös diabeteksen hoito ehkäisee verkkokalvosairauden syntyä.
Taustaretinopatia: Siinä Alkuvaiheessa verkkokalvolle tulee pieniä, pistemäisiä vuotoja sekä eriasteisia verisuonimuutoksia. Mahdolliset vuodot aiheuttaa turvotusta verkkokalvon eri kerroksiin.
Proliferatiivinen retinopatia: Siinä verkkokalvolla esiintyy uudissuonia ja usein niiden aiheuttamia vuotoja verkkokalvolle tai lasiaiseen.
Runsaat vuodot ja uudissuonimuodostumat voivat aiheuttaa vetoa verkkokalvolle ja jopa aiheuttaa verkkokalvoirtauman.
Tärkein hoito kaikissa diabeettisen retinopatian vaiheissa on hyvä diabeteksen hoitotasapaino, sillä kun diabetestä hoidetaan hyvin niin edellytykset myös mahdollisen laserhoidon tai kirurgisen hoidon onnistumiselle on olemassa.
Laserkäsittelyn tavoitteena on estää uudissuonten syntymistä ja ehkäistä haitallisia vuotoja verkkokalvooon ja lasiaiseen.
Hoitoon liittyvät riskit ja mahdolliset hyödyt on syytä käydä läpi hoitavan lääkärin kanssa ennen laserhoitoa.
Silmäpohjaan kehittyneen diabeettisen retinopatian ensimmäinen toimenpide usein silmänpohjan laserhoito.
Retinopatian kehityttyä vaikealle astelle saatetaan tarvita lasiais- ja verkkokalvokirurgisia toimenpiteitä.
Verkkokalvon sairaus voi hoitamattomana johtaa vakavaan näön heikkenemiseen. Jokaisen diabeetikon silmänpohjien tilannetta tulee seurata säännöllisesti, jotta mahdollinen silmänpohjan sairaus pystytään toteamaan ajoissa.
Ihanteellisinta on kun hoito päästäisiin aloittamaan jo ennen kuin näkökyky on lähtenyt heikentymään, jotta tämä on mahdollista niin diabeetikon täytyy käydä seulonta kuvauksissa.
Hoitavan lääkärin tulee tutkia diabeetikon silmänpohjat säännöllisesti joko silmänpohjakuvilla tai tarkistamalla silmänpohjat oftalmoskoopin (silmäntähystin) tai silmämikroskoopin avulla laajennetuista mustuaisista.
Silmäasema tarjoaa kaikki retinopatian tutkimiseen ja hoitoon liittyvät palvelut.
Hoitavan lääkärin ohjeiden mukaan voidaan käyttää myös suun kautta otettavia kipulääkkeitä ennen ja jälkeen hoidon.
Eteisvärinä ( sydämen rytmihäiriö)
Sairauden aiheuttaja:
Eteisvärinä eli sydämen rytmihäiriö jossa sydän lyö epäsäännöllisesti ja usein myös epätavallisen tiheään. Sydämen rytmihäiriöitä on muitakin, mutta eteisvärinä eli flimmeri on yleisin.
Sydän on lihas, jossa on 4 lokeroa ja ne ovat: kaksi eteistä ja kaksi kammiota.
Kun sydän pumppaa verta, sen kaikki osat supistuvat järjestelmällisesti.
Eteisvärinässä asia on toisin, eli sydämen eteiset eivät supistu hyvässä järjestyksessä, vaan liike jota ne tekevät, on rytmitöntä värinää tai vapinaa.
Eteisvärinä on vaarallinen, koska se aiheuttaa myös aivoinfarkteja.
Eteisvärinästä johtuvat aivoinfarktit ovat muita aivoinfarkteja vaikeampia ja vammauttavampia.
Eteisvärinän taustalla usein on jokin muu sairaus kuten: verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, läppävika tai diabetes.
Eteisvärinässä sydämen eteiset eivät supistu kunnolla, jonka seurauksena verta pääsee sydämen eteiseen.
Eteisissä seisova veri hyytyy ja jossain vaiheessa hyytymät lähtevät verisuonia pitkin päätä kohti, ja aivoissa hyytyvä veri tukkii yhden tai usean suonen.
Eteisvärinää eli sydämen rytmihäiriötä aiheuttaa korkea
verenpaine, kansansairaudet, ikä ( noin 60v eteenpäin)
Eteisvärinälle altistavia tekijöitä ovat: kohonnut verenpaine, sepelvaltimotauti, sydämen läppäviat ja sydämen vajaatoiminta. Diabetes, ylipaino, kilpirauhasen liikatoiminta, uniapnea ja krooniset keuhkosairaudet.
Eteisvärinä ei ole kansansairaus.
Sairauden aiheuttamat oireet:
Eteisvärinän oireet vaihtelevat paljon.
Jotkut eivät lainkaan huomaa rytmin epäsäännöllisyyttä, ja rytmihäiriö todetaankin sattumalta.
Eteisvärinä voi olla kohtauksittainen, jolloin se on usein nopea ja häiritsevä.
Yleisin oire on kuitenkin epäsäännöllisen sykkeen tuntu rinnassa.
Muita oireita ovat: ahdistava olo, huimauksen tunne, suorituskyvyn heikkeneminen, väsymys, hengenahdistus ja rintakipu.
Sairauden hoito:
Eteisvärinä voidaan varmuudella todeta vain rytmihäiriön aikana tehdyn EKG:n eli sydänsähkökäyrän avulla.
Silloin jos on haasteena löytää kohtauksittain eteisvärinä niin silloin asiaa voi auttaa 24-48 tuntia kestävä sydänfilmin vuorokausinauhoitus eli Holter.
Hoidon tärkein tavoite on estää verihyytymien aiheuttamat tukokset aivojen verisuonissa. Tukoksia voi tulla myös oireettomassa eteisvärinässä, joten sitä hoidetaan kuten oireita aiheuttavaa eteisvärinää.
Hoitoon kuuluu kokonaisuudessaan: aivoinfarktin estäminen, rytmihäiriön hoitaminen, taustalla vaikuttavien sairauksien hyvä hoito.
Eteisvärinän hoito edellyttää säännöllistä seurantaa, jolloin on mentävä joko perusterveydenhuoltoon, hoitajalle tai lääkärille.
Seurantakäynnin määrä on aina yksilöllistä ja riippuu ihmisen oireista.
Seurantakäynnillä käydään läpi: oireet, vointi, ovatko aivoverenkierron häiriöiden vaaratekijät muuttuneet, lääkityksen mahdollinen jatkaminen, arjen asioita, ruokavalio, liikunta, verenpaineeseen, pulssiin ja painoon liittyviä kysymyksiä, vertaistuen merkitys.
Lääkehoito: Verihyytymän muodostumista ja aivohalvausriskiä voidaan ratkaisevasti vähentää antikoagulaatiohoidolla eli verenohennuslääkkeillä.
Yleisesti käytetyssä varfariini-hoidossa eli Marevan hoidossa.
Lääkeannos säädetään INR (eli hoidossa käytätteävä suure lääkkeen tehon seuraamiseen) -laboratoriokokeen avulla sopivaksi ja hoidon toteutumista seurataan säännöllisillä laboratoriokäynneillä tai INR-kotimittauksilla.
Yleisin verenohennuslääke on varfariini, jonka kauppanimi on Marevan.
Lääke vaikuttaa maksassa. Siellä se estää K-vitamiinia tarvitsevien hyytymistekijöiden syntymistä.
Sen hoitotasoa seurataan säännöllisillä laboratoriokokeilla ja sen annostus on yksilöllistä koska lääkkeen tarve vaihtelee perimän vaikutuksesta eri ihmisillä.
kortista tulisi aina ilmetä: veren ohentamisen syy, määräaikaisuus tai pysyvyys ja myös ohentamisen tavoitetaso. Tavallisesti verenohennuksen tavoitetaso on 2–3 INR-yksikköä. INR tulee sanoista International Normalised Ratio.
INR arvo kuvaa veren hyytymisajan pidentymistä normaalista.
Marevan lääke otetaan aina samaan kellonaikaan yleensä klo 16.00 ja kerran päivässä.
Muita verenohennuslääkkeitä ovat: Dabigatraani, Rivaroksabaani, Apiksabaani ja Edoksabaani.
Niitä kaytettäessä laboratoriokokeita ei tarvita.
Hoitamaton eteisvärinä pitkään jatkuneena heikentää sydämen toimintaa.
Myös aivoinfarkti ollut vuonna 1998-1999.
Sairauden aiheuttaja:
Aivoinfarkti eli aivoverisuonitukos on sairaus, jossa äkillisesti tukkeutuneen valtimon alueella aivokudos jää ilman verenkiertoa ja happea. Tämän seurauksena paikallinen osa aivokudoksesta menee pysyvään kuolioon.
Yleensä tukkeuma johtuu verihyytymästä ahtautuneessa valtimossa, mutta voi lisäksi johtua esimerkiksi sydämestä tai kaulavaltimosta tulleesta hyytymästä.
Aivoinfarktin riskitekijöihin voi vaikuttaa myös itse.
Tärkein asia mitä pitää hoitaa on kohonnut verenpaine.
Yleinen tavoite on 135/85) mmHg.
Mutta jos sairastaa esimerkiksi diabetestä niin tavoite on silloin alle 140/80.
LDL-kolesterolin eli huonon kolesterolin tulisi olla alle 3 mmol/l.
Myös tupakointi, alkoholi, ylipaino, keskivartalolihavuus, vähäinen liikunta ja epäterveellinen ruokavalio lisää tukoksen riskiä.
Muita riskitekijöitä ovat ikä, miessukupuoli, sydänsairaudet, diabetes, perinnölliset tekijät ja naisilla estrogeenia sisältävät ehkäisypillerit.
Aivoverenkiertohäiriöihin liittyy 30–50 prosentilla sairastuneista jossain sairauden vaiheessa masennusta.
Arvio ajokyvystä ajoluvan palauttamiseksi tehdään kuntoutumisen edistyessä.
3 kuukauden kuluttua aivoinfarktista noin 50–70 prosenttia sairastuneista on toipunut päivittäisissä toimissaan itsenäisiksi.
Aivoinfarkti ei ole kansansairaus.
Sairauden aiheuttamat oireet:
Aivoinfarkti iskee usein täysin yllättäen, ja oireet kehittyvät muutamissa minuuteissa.
Oireena on myös toispuolinen raajan roikkuminen.
Jos oikeaan aivopuoliskoon verta kuljettava valtimo tukkeutuu, halvausoireet koetaan kehon vasemmalla puolella.
Tätä kutsutaan hemiplegiaksi.
Sairastunut ei välttämättä itse hoksaa oireita joten hänta pitää pyytää tekemään seuraavat asiat:
-Nostamaan käsivarsia (käsien tai jalkojen voimattomuus tai tunnottomuus)
-Toistamaan yksinkertainen lause (epäselvä puhe tai puhumisen vaikeus)
-Hymyilemään (roikkuuko potilaan toinen suupieli, jääkö hymy toispuoleiseksi).
Jos joku näistä ei onnistunut niin sairaalan päivystykseen on hakeuduttava välittömästi. pitää merkitä ylös myös kellon aika, jolloin oireet ilmaantuivat.
Aivoinfarktin sattuessa täytyy tehdä nopea soitto hätänumeroon 112, ja kiireellinen kuljetus ambulanssilla sairaalan päivystyspoliklinikalle ovat tarpeen, sillä aivoinfarktin liuotushoito on aloitettava heti, koska mitä nopeammin hoito päästään aloittamaan, niin sitä parempi hyöty siitä on.
TIA- kohtaukset eli lyhyet tajuttomuus kohtaukset saattaa olla oireita tulevasta aivoinfarktista.
Sairauden hoito:
Sairaalassa selvitetään ensin, onko kyseessä aivoinfarkti.
Sairaalassa tehdään myös tutkimuksia, joiden perusteella pyritään saamaan selville syy, joka aivoinfarktin on aiheuttanut.
Aivoinfarktin satttuessa on soitettava 112 välittömästi.
Akuuttihoidossa liuotetaan tai poistetaan mekaanisesti aivoinfarktin aiheuttanut aivoveritulppa ensimmäisten tuntien aikana.
Verihyytymän tukkima verisuoni avataan liuotushoidolla, jos aivoinfarktin oireiden alkamisesta on kulunut alle 4,5 tuntia. Verisuoni voidaan myös onnistua avaamaan valtimonsisäisellä katetrihoidolla.
Parhaan lopputuloksen varmistamiseksi sairaalassa aivoinfarktin sairastanutta hoidetaan useimmiten aivoverenkiertohäiriöyksikössä.
Aivoinfarktipotilaalle tehdään jo sairaalassa arvio kuntoutuksen tarpeesta silloin, kun potilaan tila on vakiintunut. Todettu kuntoutustarve ja kuntoutuksen yksilölliset tavoitteet kirjataan kuntoutussuunnitelmaan.
Jos aivoinfarktista jää pysyvä haitta niin se vaatii vähintään vuosittaista seurantaa, kuntoutustarpeen arviointia ja arvioinnin mukaan toteutettavia kuntoutustoimia.
Seuranta ei aina vaadi käyntiä lääkärissä, vaan siitä voi huolehtia myös muu terveydenhuollon ammattihenkilö.
Kuntoutusta jatketaan sairaalahoidon jälkeen kuntoutusuunnitelman mukaan, ja jatkokuntoutuksen tarve arvioidaan säännöllisesti.
Fysio-, toiminta- ja puheterapian tarve arvioidaan potilaskohtaisesti, ja ne aloitetaan osana moniammatillista kuntoutusta.
Asentohoito aloitetaan myös silloin jos potilaalla on vaurioitunut nivelten asento tai liike.
Hyvää kuntoutusta on kävelyharjoitus ( edistää kävelykykyä)
Toimintaterapia tukee ja edistää mahdollisuuksia toimia itsenäisesti arjen tehtävissä ja töissä.
Puheterapialla kuntoutetaan kommunikaatiotaitoja ja nielemistoimintoja.
Sopeutumisvalmennuksella pyritään antamaan osallistujille vertaistukea, tietoja ja taitoja sekä keinoja selviytyä arjessa.
Apuvälineillä (muun muassa muistiapuvälineillä ja äänenvahvistuslaitteilla) voidaan helpottaa päivittäistä arjessa selviytymistä.
Apuvälineiden käytön aikaa seurataan ja arvioidaan.
Lääkehoitona käytetään veren hyytymistä estäviä lääkkeitä ( heparin, varfariini) Kauppanimenä Marevan.
Joissain tapauksissa hoito voidaan tehdä suonensisäisellä liuotushoidolla (plasminogeenin, aktivaattori).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti