Muistisairauksia

Muistisairaudet

Eri muistisairauksia ovat seuraavat:

- Alzheimerin tauti.

- Lewyn kappaletauti.

- Verisuoniperäinen (vaskulaarinen) muistisairaus.

- Otsa-ohimolohkorappeumasta (otsalohko) johtuva muistisairaus

- Parkinsonin tauti sen aiheuttamien tiedonkäsittelyvaikeuksien vuoksi.

Kaikissa muistisairauksissa ilmenee Dementia, eli muistamattomuus.

Yleistä dementiasta:

- Dementia ei ole oireyhtymä vaan monia oireita yhdessä.

- Dementia ei ole yksittäinen sairaus.

- Monet sairaudet aiheuttaa dementiaa, eli siihen kuuluvia oireita.

- Sairaudet rappeuttavat aivoja.

- Sairauksia ei voida parantaa.

- Dementialla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilön useat älylliset toiminnot ja aivotoiminnot ovat heikentyneet rajoittaen hänen sosiaalista selviytymistään.

- Dementiaa voivat aiheuttaa monet keskushermoston sairaudet, puutostilat, myrkytykset tai lääkkeet.

- Pitkälle edenneessä dementiassa tulee raajojen jäykkyyttä, kävely hidastuu ja puhekyky katoaa.





Dementian ilmeneminen:

- Toimintakyvyn laskuna päivittäisissä toiminnoissa.

- Henkisten toimintojen eriasteisina häiriöinä.

- Vaikeus oppia uusia asioita tai palauttaa mieleen viimeksi opittua asiaa.

- Vaikeus pitää mielessä monta asiaa saman aikaisesti.




Dementian oireita

- Muistin heikkeneminen: ensin lähimuisti ja myöhemmin pitkäaikaismuistikin.

- Älyllisten toimintojen vähittäinen heikkeneminen.

- Liikuntakyvyn vähittäinen heikkeneminen ja menettäminen.

- Arkiaskareiden esim: ruuanlaitto, henkilökohtainen hygienia, kodinhoito, lääkkeiden ottaminen, syöminen vaikeutuu hiljalleen.

- Ajantaju heikkenee ja vuorokausirytmi voi mennä sekaisin.

- Käyttäytymisen muutoksia voi tulla esim: kiroilua, vaeltelua, väkivaltaisuutta, tavaroiden katoamista ja piilottamista.

- Uuden asian oppiminen haastavaa.

- Puheen tuottaminen ja ymmärtäminen vaikeutuvat vähitellen.

- Voi tulla ''oma kieli.''

- Vaikka puhetaito on kadoksissa, niin silti vanhus saattaa pystyä lukemaan tai laulamaan.

- Vaikka vanhus ei ymmärrä sanoja, niin hän silti ymmärtää puheen sävyn ja aistii tunteita ja kosketusta.

- Kaikilla dementoituneilla ei ole samanlaisia oireita vaan taudinkulku vaihtelee.



Dementian aiheuttajat:

- Alzheimerin tauti.

- Lewyn kappaletauti.

- Verisuoniperäinen (vaskulaarinen) dementia.

- Otsalohkodementia.

- Alkoholin pitkäaikainen liikakäyttö.

- B-vitamiinin puutos.

- Vanhuusiän depressio (masennus.)

- Picin tauti.

- Huntingtonin tauti.


Dementian vaikeusasteet.

Lievä dementia:

- Monimutkaisten älyllisten tehtävien suoritus ei onnistu.

- Ajoittaisia muistihäiriöitä.

- Vanhus pystyy asumaan kotona, jos saa säännöllistä päivittäistä apua, mutta ei jatkuvaa.


Keskivaikea dementia:

- Useimpien päättelyä ja muistamista vaativien tehtävien suorittamine ei onnistu ilman apua.

- Vanhus pystyy asumaan kotona vain jos saa apua lähes kokoajan (esim omaishoitaja.)


Vaikea dementia:

- Yksinkertaisenkaan päättelyä ja muistamista vaativien tehtävien suorittaminen ei onnistu.

- Häntä on autettava kaikissa päivittäisissä tehtävissä.

- Vanhus on laitoshoidon tarpeessa.




Asioita joihin voi törmätä dementikkovanhuksen hoitotyössä:

Agressiivisuus (väkivaltaisuus)

- Dementoituneen reaktiot voivat olla äkillisiä.

- Mieliala voi vaihdella nopeasti ja ilman näkyvää syytä.

- Mielialan vaihtelu voi johtua esim: turhautumisesta, pelosta, epäonnistumisen tunteesta.

- Voi johtua myös siitä että dementikkovanhus on tuskastunut omaan itseensä.

Jotkut dementoituneiden tavat ovat pelottavia ja turhauttavia.

Toiset tavat saattavat taas tuntua tahallisilta ja epärealistisilta.

Kaikki johtuu kuitenkin sairaudesta, eikä dementikkovanhus pysty kontrolloimaan omaa käyttäytymistään.

Dementikon käyttäytymine ei ole henkilökohtaisesti työntekijää kohtaan suunnattua.


Harhaluulot ja epäilyt:

- Dementikko saattaa aistia asioita jotka eivät ole totta esim: näyt, äänet tai hajut.

- Hän saattaa selittää tavaroidensa katoamista sillä että joku olisi ne varastanut.

Tahdittomuus, kiroilu ja valittaminen:


- Nämä ovat dementikkovanhukselle yleisiä.

- Syynä saattaa olla myös kipu.


Toistuvat tekemiset ja kysymykset:

- Tekemiset usein rauhoittaa dementikkoa.

- Kyselyt ovat usein keino ottaa kontaktia muihin.


Tavaroiden etsiminen ja piilottaminen:

- Epäluuloisuus voi aiheuttaa tavaroiden piilottelua.

- Dementikkoa voi auttaa etsimällä hänen kanssaan tavaroita ja samalla hoitaja pistää muistiin suosikkipiilopaikat.

- Vaaralliset aineet ja terävät esineet aina lukkojen takana turvallisuuden vuoksi.


Vaeltelu:

- Tällä tavoin dementikko purkaa stressiä ja energiaa.

- Etsii turvallisuutta, selkeyttä, yhteyttä ympäristöön.

- Dementikolle liikkuminen on tärkeää ja hänelle sallitaan liikkuminen tietyillä alueilla.

- Vaeltelu saattaa ilmetä myös hoitajan seuraamisena joka perustuu turvallisuuden hakuun.

Vaeltelu on usein päämäärätöntä ja dementikko eksyy jos lähtee pois kotoa. Eksyä voi myös kodin vieressä.

Alzheimerin tauti:

- Se on tavallisin dementian syy.

- Tauti kestää keskimäärin 12- vuotta (2-20v)

- Tautia ei voida parantaa , mutta sen etenemistä voidaan hidastaa.

- Tautia voidaan siis lieventää lääkkeillä jotka lisäävät keskittymiskykyä, kohentavat toimintakykyä ja vähentävät käytösoireita. Ne eivät pysäytä sairauden etenemistä, mutta hidastavat sitä.

- Alzheimerin tauti on aivoja rappeuttava etenevä muistisairaus. Sen yleisyys kasvaa voimakkaasti iän myötä.

- Alle 65-vuotiailla tauti on harvinainen, mutta yli 85-vuotiailla sitä esiintyy enemmän.



- Taudin lievä vaihe:

- Keskittyminen on vaikeaa.

- Aloitekyky ja suunnitelmallisuus heikkenevät.

- Lähimenneisyyden tapahtumien muistaminen on vaikeaa.

- Ympäristössä eksyy helposti.

- Sanavarasto alkaa pienentyä.


-Taudin keskivaihe:

- Oireet etenevät ja kyselytaipumus lisääntyy.

- Potilas ei ymmärrä aikaa eikä paikkaa.

- Kyky käyttää tavallisia esineitä heikkenee.

- Ihmisten tunnistuskyky heikkenee.

- Toimiin tarvitaan vähintäänkin sanallista ohjausta.


Taudin vaikea vaihe:

- Toimintakyky edelleen heikkenee.

- Apua tarvitaan pukeutumisessa, peseytymisessä, wc- käynnillä ja syömisessä eli kaikissa päivittäisissä toiminnoissa.

Ohjeet Alzheimer potilaan hoitoon:

- Selkeytä ympäristöä.

- Vältä väittelyä.

- Käytä huumoria ja huomion kiinnittämistä toiseen asiaan.

- Käytösoireet ovat ohimeneviä.

- Lääkehoidolla on mahdollista lievittää oireita ja mahdollisesti myös hidastaa taudin kulkua.

- Alzheimer-lääkkeistä suurin osa vaikuttaa lisäämällä asetyylikoliinin määrää aivoissa estämällä sen nopeaa hajoamista. Näin ollen muistille tärkeät hermoradat toimivat tehokkaammin.

- Alzheimer lääkkeitä ovat: donepetsiili, galantamiini ja rivastigmiini.


Alzheimer potilaalla on usein oireena:

- Masennusta.

- Harhaluuloisuutta.

- Levottomuutta.

- Vaeltelua.

- Huutelua.

- Uni ja valve häiriöitä.

- Aggressiivisuutta.

- Virtsanpidätyskyvyttömyyttä.





Lewyn kappaletauti:

- Tauti alkaa 60-65 vuoden iässä.

- Tauti voi kestää 5-30 vuotta.

- Lewyn kappale -tauti on toiseksi yleisin rappeuttava aivosairaus Alzheimerin taudin jälkeen.

- Oireita ovat:
jäykkyys, hitaus, kävelyhäiriöt, lepovapina, vireystason ja oireiden nopea vaihtelu, näköharhat, matala verenpaine sekä puheen vaikeutuminen, matala verenpaine.




Ohjeet Lewyn kappaletaudin potilaan hoitoon:

- Paranna valaistusta.

- Poista peilipinnat.

- Lewyn kappale -taudille ei ole olemassa ehkäisevää, parantavaa tai pysäyttävää hoitoa.

- Potilaat ovat myös poikkeuksellisen herkkiä tietyille psyykenlääkkeille.

- Lewyn kappaletaudissa auttaa nämä lääkkeet: donepetsiili, galantamiini ja rivastigmiini

-Varhaisessa vaiheessa aloitettu fysioterapia on tärkeä hoitomuoto taudin aiheuttamien kävely- ja tasapaino-ongelmien vuoksi siksi, että liikuntakyky saataisiin säilytettyä mahdollisimman pitkään.


Lewyn kappale potilaalla on usein:

- Älyllisen toimintakyvyn heikentyminen.

- Tarkkaavuuden ja vireystilan vaihtelut.

- Liikkeiden hidastumista

- Lyhyitä tajunnanmenetyskohtauksia

- kaatumisia, sekavuutta ja käytösoireita

- Muistiongelmat.




Verisuoniperäinen ( Vaskulaarinen) dementia.

- Syynä aivoverenkierron aiheuttama aivokudoksen vaurio.

- Veren virtaus aivoihin ja aivoissa on heikentynyt.

- Vaskulaarinen dementia on aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttama muistisairaus.

- Taudinkuva on monimuotoinen, ja joskus voi mukana olla myös Alzheimerin taudin piirteitä.

- Taustalla voi olla monia aivoverenkiertosairauksia, kuten aivoinfarktit, aivoverenvuodot tai aivojen syvien osien eli valkean aineen hapenpuutteesta johtuvat vauriot.

- Tähän sairauteen voi liittyä myös aivoinfarkti.


Taudin oireet:

Hitaus, jähmeys, puheen puuroutuminen, kävelyvaikeudet, askaleet lyhyitä, liikkeelle lähtö vaikeaa, tasapainohäiriöt, tihentynyt virtsaamistarve ja ei kykene suunnitelmalliseen toimintaan.





Ohjeita verisuoniperäisen (Vaskulaarisen) dementian hoitoon:

- Muistivinkit ja vihjeet esim: kuvat, värit.

- Liikkumisen esteet poistetaan: kynnykset ja matot jne.

-Verisuoniperäiseen muistisairauteen ei ole toistaiseksi olemassa lääkehoitoa.

- Alzheimerin taudin lääkkeillä ei ole myyntilupaa vaskulaarisessa dementiassa.

- Parasta hoitoa on aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisy, jossa pätevät vanhat hyvät elämäntapaohjeet tupakoinnin lopetuksesta, maltillisesta alkoholin käytöstä, kohonneen verenpaineen ja kolesterolin hoidosta sekä mahdollisen diabeteksen hyvästä hoitotasapainosta.




Otsa-ohimolohkorappeumasta (otsalohko) johtuva muistisairaus:

- Otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus on yleisnimitys niille oireyhtymille, joille on ominaista aivojen otsa- ja ohimolohkojen toiminnan heikkeneminen ja siitä johtuvat oireet.

- Sairaus alkaa yleensä 45 ja 64 ikävuoden välillä.

- Sairaus alkaa usein hiipien ja etenee vähittäin.

- Oireyhtymän tarkkoja syitä ei tiedetä.

- Kaikilla otsalohkoja vaurioittavilla sairauksilla on samankaltainen oirekuva.

- Kaikille otsa-ohimolohkorappeumanaan johtaville sairauksille on yhteistä se, että ne johtavat aivojen otsa- tai ohimolohkojen rappeutumiseen

- Sairaus on periytyvä.

- Otsa-ohimolohkorappeuma painottuu usein joko otsa- tai ohimolohkojen alueelle, ja sen mukaisesti oireetkin jakautuvat potilailla usein otsalohko- tai ohimolohkotyyppisiin oireisiin.

- Sairaus jaetaan kolmeen alatyyppiin, joita ovat: otsalohkodementia, etenevä sujumaton afasia ja semanttinen dementia. Näistä yleisin on otsalohkodementia.




Otsa-ohimolohkorappeumasta (otsalohko) oireet:

- Otsalohkopainotteisessa muodossa oireiston alku on hidas ja asteittainen.

- Potilaan luonteen muuttuminen joka voi tulla ilmi esimerkiksi holtittomana käyttäytymisenä kuten riskien ottamisena liikenteessä, pelihimona, päihteiden käyttämisenä, ahmimisena, seksuaalisten normien rikkomisena.

- Käyttäytyminen voi olla myös tilanteeseen sopimaton, hyvien tapojen tai normien vastaista.

- Elämänhallinta suurissa ja pienissä asioissa kuten talouden, perheen, työn tai ystävyyssuhteiden hoitamisessa rakoilee.

- Vaikeus toimia suunnitelmallisesti.

- Arvostelukyvyn puute.

 

- Ajatusmaailma ja kielenkäyttö saattaa muuttua rivoksi.

 

- Estottomuus.

- Saattavat laiminlyödä oman siisteytensä tai saattavat pukeutua oudosti.

- Mieliala on usein tilanteeseen sopimattoman hilpeä, mutta usein myös masentunut tai apaattinen, latistunut.

- Uusia pakonomaisia toimintoja tai rutiineja saattaa tulla, jotka ovat haitallisia.

- Sairaudentunto useimmiten puuttuu.

- Rajaamistilanteissa reaktiona voi olla kiukunpuuskia tai jopa väkivaltaista käyttäytymistä.

- Potilaille kehittyy hiipien joko puheen tuottamisen ja sanojen löytämisen vaikeus.

- Myös sanojen merkityksen ymmärtäminen heikkenee.

- Sairauden edetessä kielellinen kommunikointi heikkenee tasaisesti ja voi lopulta olla lähes olematonta.

 

 

 

Otsa-ohimolohkorappeuman hoito:

 

- Avuntarve on aluksi lähinnä henkistä tukemista, mutta sairauden edetessä apua tarvitaan yhä käytännöllisempiin asioihin.

- Hoito ja kuntoutukselliset keinot suunnitellaan yhdessä sairastuneen ja hänen läheisensä kanssa.

- Parantavaa hoitoa tai yleisesti auttavaa lääkehoitoa ei näihin sairauksiin toistaiseksi ole, mutta useimpia potilaita voidaan hoidolla silti merkittävästi auttaa.

- Muistisairauslääkkeet eivät yleensä auta tai ne voivat olla jopa haitallisia, mutta joissain tapauksissa se auttaa.

- Hoidossa keskitytään jäljellä olevan itseymmärryksen tukemiseen, haitallisten käytösmallien tunnistamiseen ja niistä poisopettamiseen ja mahdollisten riski- ja kriisitilanteiden ennakoimiseen.

- Puheterapeutin avulla voidaan suunnitella vaihtoehtoisia kommunikaatiotapoja tai tukea jäljellä olevaa kommunikointikykyä.




Parkinsonin tauti

- Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus.

- Siihen liittyy myös vapina, yleisen liikkumisen hidastuminen ja lihasjäykkyys sekä muitakin oireita.

- Sairaus alkaa tavallisimmin 50–70 vuotiaana.

- Miesten sairastavuus on hieman naisia korkeampi.

- Diagnoosi voidaan tehdä ilman laboratoriotutkimuksia, koska missään verikokeissa ei ole Parkinsonin taudille tyypillisiä muutoksia.

- Myöskään tavallisilla aivojen kuvantamismenetelmillä, kuten tietokone- tai magneettikuvauksella.

- Jos potilaalla on kaksi kolmesta pääoireesta (lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja lihasjäykkyys), niin silloin Parkinsonin tauti on todennäköinen.

Parkinsonin taudin oireet:

- Lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja tyypillinen lihasjäykkyys

- Kipua toisessa raajassa.

- Vapina on harvajaksoista, ilmenee erityisesti yläraajoissa levossa lievittyy aktiivin liikkeen aikana.

-  Vapina voi ilmentyä myös ns. pillerinpyöritysvapinana eli sormien tyypillisenä liikkeenä.

- Liikkeiden hidastuminen näkyy esimerkiksi tuolilta nousun vaikeutena.

- kävelemään lähtö on verkkaista ja askeleet lyhyitä.

- Lihastoiminnan hidastuminen näkyy usein myös kasvojen ilmeettömyytenä ja käsialan pienentymisenä.

- Puhekin voi muuttua monotoniseksi.

- Tasapainohäiriöt.

- Äkillistä verenpaineen vaihtelu.

- Ummetus.

-Hikoilu.

- Tihentynyttä virtsaamistarve.

- Puheentuoton vaikeutta.

- Nielemisongelmia.

- hajuaistin heikentymistä.

- Päiväaikaista uneliaisuutta.

- Voimakasta uupumusta.

- Ajatustoiminnan hidastumista ja masennusta voi ilmaantua.




Parkinsonin tauti hoito:

-Lääkkeet määräytyy yksilöllisesti  iän, taudin vaikeusasteen ja muiden sairauksien mukaan.

-Mikään hoitomuodoista ei ole varsinaisesti tautia parantava tai kulkua pysäyttävä.

- Lääkehoitoa ei tarvitse aloittaa heti diagnoosin tekohetkellä, vaan sitä voidaan lykätä vaiheeseen, jolloin taudista on selvää toiminnallista haittaa.

- Tulos on parempi silloin, kun lääkehoito on viritetty hieman tehokkainta annostelua vähäisemmäksi.

-Sivuvaikutusten riski nousee sitä korkeammalle, mitä suurempi käytössä oleva lääkitys on.

- Lääkkeistä tehokkain on levodopa, joka suurentaa aivojen dopamiinipitoisuutta.

-Kaikki Parkinson-potilaat tarvitsevat tautinsa jossain vaiheessa levodopaa.

-Toisaalta pitkäaikaishoidossa siihen liittyy haittoja, kuten raajojen pakkoliikkeitä.

-Haittavaikutuksia ovat myös impulssikontrollihäiriöt ja näköharhat.

-Vaikeimmissa tapauksissa neurokirurgi voi joskus leikkauksella lievittää pahimpia oireita asettamalla aivoihin sähköisen laitteen, joka kiihdyttää aivojen syvien osien toimintaa.

-Vaikeiden tautimuotojen hoitomuoto on mahanpeitteiden läpi asetettava syöttöletku, jota kautta annostellaan levodopaa suoraan ohutsuoleen.